Olen ollut nuhassa, yskässä ja yleensä vain nuhassa kohta kaksi kuukautta. Olen käynyt lääkärissä viisi tai kuusi kertaa. Yksikään lääkäri ei ole kysynyt minulta, miten jaksan. Olen saanut antibiootteja ja muita lääkkeitä sekä lomaa. Verikokeita on otettu ja nielunäyte. Kukaan ei ole ehtinyt tai halunnut jutella kanssani viittä minuuttia. Tai edes minuuttia. Kukaan ei ole pysähtynyt hetkeksi juttelemaan, että mites elämä nyt sitten menee. Kuinkas jaksat, miten lapset ja työ hoituvat.

Olen vain nuhassa - toivoakseni - mutta en oikein tahdo jaksaa. Jaksan juuri ja juuri tehdä välttämättömimmän. Muuten tuijotan telkkaria ja luen lehtiä. En jaksa urheilla, enkä tiedä saisinko edes, vai kaatuisinko kuolleena maahan, jos lähtisin pikku kuumeessani ja kaksi kuukautta kestäneessä nuhassani kuntosalille. En jaksa keskittyä mihinkään, mikä on mielestäni vähänkään tylsää. Olen 14-vuotiaan tasolla henkisesti, enkä jaksa ottaa itseäni niskasta kiinni, kun henki vinkuu ja räkä valuu.