Loman jäljiltä koulussa on levotonta: oppilailla on energiaa, mutta eivät osaa kaikki kohdentaa sitä opiskeluun. Opettajat ovat vähän pöllämystyneitä: tässä sitä taas ollaan, jälki-istuntoa jakamassa myöhästyneille ja muille systeemin rattaisiin kaatuneille.

Vitsinä heitimme, mutta totta siinä oli toinen puoli, että emme tee enää mitään. Väärässä sitä on opettaja kuitenkin, ja oppilas on aina oikeassa. Kysykää vaikka vanhemmilta. (Ei niiltä useimmiltä, jotka ovat ihan ok, mutta niiltä äänekkäimmiltä, jotka eivät taida olla ihan ok, vaikka mistäs minä sen tiedän - arvaan vain.)

Kaivakaamme aamukampa esiin ja asettukaamme odottamaan kesälomaa: sitä pitkää, jota meiltä aina kadehditaan. Onpa mitä odottaa. Luetaan vähän lukukirjaa, tehdään tehtäväkirjaa ja tarkistetaan. Ei lipsuta suuntaan eikä toiseen. Ei yritetä ikinä mitään. Ei välitetä mistään mitään. Kyllä se kesäloma sieltä tulee.

Toivottavasti en ihan pian tuohonkaan rupea. Olen mieluummin vaikka raaka. Grillautukaamme yhdessä, ja kun kypsyys koittaa, olemme siitä jo autuaan tietämättömiä.