Oppilas rikkoo ikkunan tai jotakin muuta vastaavaa. Yleisöä on ja tapaus on muutenkin selvä: kaveri nimeltä X rikkoi ikkunan ihan tahallaan. Hän saattaa jopa käväistä tunnustamassa tekonsa opettajalle tai rehtorille.

Mitä tapahtuu? Ei juuri mitään. Rehtori puhuttelee, luokanvalvoja antaa jälki-istuntoa. Jälki-istunto ei ole nykyään nolo eikä edes aina ikävä. Monet oppilaat tuntuvat tulevan hyvillä mielin jälki-istuntoon. Jos luokanvalvoja jaksaa/ehtii/voi, hän käy jälki-istunnossa olevan kanssa kasvatuksellista keskustelua.

Kaikesta huolimatta kouluissa rikotaan, tuhritaan ja muuten tuhotaan yhteiskunnan omaisuutta vuosittain merkittäviä määriä. Tekijät eivät tietenkään aina jää edes kiinni eivätkä siis kiinni jäädessäänkään saa välttämättä juuri mitään rangaistusta.

Ei niin, että rankaiseminen olisi minusta hienoa. En kaipaa kostoa, mutta jotenkin lapset pitäisi saada ymmärtämään, ettei suomlainenkaan hyvinvointi putoa taivaasta. Sen eteen tehdään töitä ja jokainen yksilö voisi tehdä oman osansa. Minusta lapsille pitäisi opettaa, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Moni tuntuu luulevan, että hän voi ikänsä vain potkia ikkunoita rikki, sosiaaliturvaa kyllä riittää: limua juotavaksi ja munkkeja syötäväksi.

Eikö lapsille voisi opettaa jo peruskoulussa, että virheistään joutuu kärsimään? Nyt ainakin täällä päin Suomea näyttää siltä, että peruskoululainen voi tehdä kaikenlaista pientä joutumatta mitenkään siitä vastuuseen. Sotkut siivotaan ja ikkunat korjataan. Lapsukainen pääsee kuraattorille, jos mahtuu. Vanhemmat ihmettelevät, että mitä he muka voisivat tehdä. Opettajat antavat jälki-istuntoa, jos jaksavat. Oppilaat tulevat, jos jaksavat.