Tänään istuin luokassa ja tunsin olevani yksi heistä. Me olimme ihmisiä kaikki. Tunsin kipua, jota tiesin heidänkin tuntevan, olin kysymysmerkkejä täynnä kuten hekin. Tarkastimme tehtävää, eikä kukaan olisi arvannut mitään, mutta tänään oli hyvä päivä, parempi kuin useimmat.

Erityisiä hetkiä on vähän ja niistä pitää maksaa. Silti ne muutamat tunnit ovat hintansa arvoisia. Jos jotakin toivoisi osaavansa heille kertoa, niin juuri sen, etteivät elämäänsä vaihtaisi mihinkään. Ettei mikään lopulta tuntuisi miltään, ellei olisi tätä kaikkea. Sillä tavalla kaikella on merkitys.

Tänään oli hyvä päivä, mutta pian se vaihtuu huomiseen. Unta en saa.