Kouluissa taitaa olla sama tilanne kuin vanhainkodeissa: kun resursseja on vähän, hoidetaan vain välttämättömin ja sekin tehokkaasti (mikä on joskus ihan muuta kuin inhimillistä). Raakaa on, että oppilailla ei ole edes terveydenhoitajaa aina (400 oppilaan koulussa terkkari on 2,5 päivää viikossa). Opettajiin suhde on väistämättä toisenlainen: lapset - varsinkin murrosikäiset - tarvitsisivat kiireettömän ja puolueettoman aikuisen, jonka luo mennä.
Lisäksi meidän oppilaamme haaveilevat kahviautomaatista (sellaisesta ihan rahalla toimivasta), mutta eivät näytä sitä saavan. Limu- ja jäätelöautomaatti kyllä on. Ne sitten taas sietäisivätkin hävitä. Jopa osa oppilaista on sitä mieltä. Kahvin saisi halvemmalla ja sen ehtisi siemaista nopeasti. Vaikka tietysti koskaan eivät kaikki ole onnellisia.
Miksi muuten eivät ole?
Kommentit