Tyttö vie pojan repun tai jotain. Hän on kumartunut pojan eteen ja perääntyy nopeasti. Poika on ärtynyt, sanoisinko ahdistettu. "Vitun huora" hän tiuskaisee. Tyttö vastaa välittömästi: "Ja sä olet saatanan homo!" Arvelen kummankin saaneen samalla mitalla ja käsken heidän lopettaa ja olla hiljaa.

Olen Pilluparveni lukenut ja tiedän, että minun pitäisi hermostua tuosta huorasta. Entä kuka käskisi minun hermostua homottelusta? Käskeekö kukaan?

Kavallanko oman sukupuoleni, jos väitän, että huorittelulla on kyllin äänekkäät tuomitsijansa ja naisen seksuaalinen kevytmielisyyskin on nykyisin paljon sallitumpaa kuin homous?

Suomalainen peruskoululainen ei saa todellakaan mitään vapaata ja huoletonta seksuaalisuutta rippilahjakseen – ei varsinkaan poika. Pojan pitää ällötä homoutta.

Homoja on tv-sarjoissa ja elokuvissa, mutta ei koulussa niistä paljon puhuta. Voin hyvin katsottaa teineillä Titanicin, mutta entä jos Jack nauttisikin poikarakkaudesta siellä auton höyryisten ikkunoiden takana? Sellaisen elokuvan näyttäminen voisi olla monen mielestä sairasta.

Murrosikäisten elämästä puuttuu arkinen esimerkki luontevasta homoudesta. Luullakseni vain heterot opettajat kertovat perhe-elämästään. Seksivalistus on heteroille. Ihmisen biologiaa opetetaan heteroseksiin kiinnittyneenä. "Homoseksuaalisuus ei ole millään tavalla biologinen ilmiö", saatetaan sanoa.

Oma biologianopettajani opetti aikoinaan, että kun luonto tekee pienen virheen jossakin kohtaa, käy niin, ettei Matti alkaakin katsella Pekkaa sillä silmällä, eikä Maijaa, niin kuin pitäisi. Vuonna 1984 se jo oudoksutti, mutta en ihmettelisi, vaikka vastaavaa opetusta tarjottaisiin nuorille yhä.

Biologian opetus on silti hyvin pieni rikka tässä rokassa. Seksi on nyt häkellyttävän pinnalla mediassa, mutta rohkenen olettaa, että seksi on aina ollut pinnalla ihmisten elämässä. Lapset elävät keskellä meidän aikuisten ylläpitämiä seksuaalisia asenteita. Eivätkä ne totisesti ole suvaitsevia. Vai onko niin, että murrosikäiset pojat eivät halua ratsastaa, tanssia balettia ja pukeutua pastelliväreihin?

Uskokoon geeneihin ken tahtoo. Minusta geenit ovat tekosyy olla ajattelematta, puolustus käyttäytymiselle, joka ei ole luonnollista, vaan alkeellista, brutaalia ja kehittymätöntä. Kun miettii meidän maailmaamme, ei voi olla ihmettelemättä, miten pieniaivoista kaikki on, vaikka suurilla aivoillamme on rakennettu ties mitä ihmeitä.

Tämän jutun kuulin viime viikolla: Oppilaan poissalonselvityksessä luki, että oppilaalla oli ollut "paha olo". Opettaja oli todennut, että se ei kelpaa syyksi, koska jokaisella ajattelevalla ihmisellä tässä maailmassa on koko ajan paha olo.