On totisesti päiviä, jotka haluaisi pyyhkiä pois. Jos tästä jotain hyvää seuraakin, niin silti vaihtaisin koko kurjuuden: väsymys, yskä, paha mieli, kiukku, ärtymys, turhautuminen.

Mikä on tärkeää ja mikä ei? En kuvittele tietäväni. Aavistaa voin.

En kuvittele tietäväni, mutta väitän kyllä. Väittää pitää, jos aikoo elää. Pitää olla nopeat ja lujat mielipiteet ja pokerinaama.

Jotenkin elämä ei tunnu elämältä. Tuntuu, että tämän ei pitäisi mennä näin. Pitäisi mennä jollakin ihan toisella tavalla. Eikä tämä liity nyt vain tähän päivään, vaan koko syksyyn ja oikeastaan moneen vuoteen jo.

Pitäisi varmaan vaihtaa ammattia. Mutta kuka huolii vähän käytetyn opettajan?