Olisi houkuttelevaa ottaa periaatteekseen "älä puutu toisten asioihin", mutta sen periaatteen kannattajia on kyllä jo ihan liikaa. Heitä oli liikaa Hitlerin Saksassa ja heitä on liikaa meidän aikanamme yhtä lailla.
Pitää puuttua. Mutta se pitäisi tehdä niin taitavasti, etten minä ainakaan voi kehua onnistumisilla. Ehkäpä joskus opin.
Tästä pääsemme vanhojen ihmisten kunnioittamiseen. Pitäisikö enemmän arvostaa heidän ikäänsä, joka on suonut heidän nähdä ja kuulla yhtä ja toista? Olen aina vierastanut iän kunnioittamista sinänsä. Eikö viisauden sitten pitäisi jotenkin näkyä? Eikö meidän pitäisi kunnioittaa vanhempien ihmisten viisautta - jos sitä on - eikä heidän ikäänsä?
Ehkä vanhojen kunnioittamisella ei ole tarkoitettukaan iän palvontaa, vaikka nykyään - nuoruuden palvonnan virallisena aikana - niin saatamme luulla. Oikealta tuntuisi antaa vanhoille ihmisille mahdollisuus: kuunnella heidän ajatuksiaan ja kunnioittaa heitä ihmisinä, olivat he sitten viisaita tai eivät. Vaikka en pidäkään ajatuksesta, että minun pitäisi kunnioittaa jokaista vanhusta, olivat hänen tekonsa tai puheensa millaisia vain, en ymmärrä myöskään sitä ajatusta, että me voisimme halveksua ja väheksyä ketä tahansa vain hänen ikänsä perusteella. Siihen tässä silti ollaan tulossa: kun ihmisarvo tuntuu olevan sidoksissa ihmisen palkkaan ja ulkonäköön, kovin monet ovat arvottomia. He ovat myös suojattomia. Ja siksi meidän pitää puuttua.
Kommentit