Aika on ollut kiireistä. Tai siis minä olen ollut kiireinen, ajan kanssa en itse asiassa ole ollut puheissa. Tiedä vaikka hän ei olisi kiireinen ollenkaan.

En tiedä, mitä sanoa. Olen tavattoman kyllästynyt työhöni - tai joihinkin osiin siitä. Olen kyllästynyt huonokäytöksisiin, röyhkeisiin lapsiin, jotka valittavat, kohtelevat minua kuin halpaa makkaraa ja käyttävät oppitunnit kännyköillään leikkimiseen.

Monien luokkien kanssa menee hyvin ja loistavasti, mutta yhden luokan kanssa hyvin huonosti. Kyllä: kyseessä on tuo lintsausluokka. Muiden luokkien kanssa menee hyvin tai kohtalaisesti ainakin. Muilla luokilla oppilaat yrittävät opiskella ja minä yritän opettaa; yhdessä yritämme saada aikaan jotakin, mikä ei ole aina helppoa tässä maailmassa.

Lintsausporukka kyttää ja kiusaa kaikesta. Pitää kai pyytää rehtori seuraamaan tunteja, että ehtisi tehdä jotakin muutakin kuin jahdata kännyköitä ja mp3-soittimia. Yksi oppilas ei tänään suostunut ottamaan kirjoja esiin ennen kuin lopputunnista. Toinen lainasi minun kirjaani minulle mitään puhumatta. Noin puolella oli läksyt tekemättä. Kuusi oppilasta leikki kännykällä tai kuunteli mp3:sta.

Tein uuden istumajärjestyksen. Pitää ryhtyä täysipainoiseksi poliisiksi. He väittävät, että minä olen huono opettaja, mutta ensin he lintsaavat ja sitten häiriköivät porukalla urakalla tunteja. Olenko huono opettaja? En ole, mutta sillä ei itse asiasssa ole merkitystä, koska he eivät anna minun opettaa. Voi luoja sentään. Tulisivatpa vanhemmat todella katsomaan tätä touhua. Uskoisivatko vielä lapsiaan, vai uskoisivatkohan joskus välillä kouluakin?

No, ei saa välittää tällaisista. Teen parhaani, vaikka suuri osa ajasta meneekin siihen, että  tappelen kännyköistä ja maanittelen kakaroita ottamaan oppikirjat esiin. Tätä varten minut kai sitten koulutettiin. Ja minun vikani tämä tietysti on. Kaikki on aina äidin vika. Ja opettajan. Ja yhteiskunnan.

Peiliin ei kannata katsoa. Tiedä vaikka siellä näkyisi jotakin.


Mikä on vaikeaa, yhä? Iloita ilon aiheista ja työntää murheet sivuun. Tätä sietäisi meikäläisen opetella. Totisesti ilon aiheita on paljon paljon enemmän, mutta hukkaan ne kaikki ja ärsyynnyn yhdestä ikävästä asiasta. Perfektionismin oire: en kestä sitä, että kaikki ei mene aina täydellisesti...